Uusi harrastukseni: Maastopyöräily

Multa on monesti kysytty että miten mä päädyin maastopyöräilyyn tai löysin maastopyöräilyn. No juttelin erään henkilön kanssa joka harrasti maastopyöräilyä, kuuntelin sitä hehkutusta ja eipä se alkuun mitään tunteita herättänyt. Sitä ihmettelin että miten perheellisellä työssäkäyvällä on niin paljon aikaa sille pyöräilylle? Kun mielekäs laji löytyy, niin kyllä sitä aikaakin sille löytyy, sen oon huomannut! Noh, pyöräilin muutaman kerran ton Tuusulanjärven ympäri ja lopulta aloin katteleen matkalla olevia mettäpalstoja siihen tyyliin että oishan se varmaan aika siistiä. Alkoi tuntumaan siltä että oon löytänyt oman lajini, ennekuin olin edes päässyt metsään ajamaan. Oma pyörä on joku ehkä parin sadan raleigh, painaa kun synti ja ei nyt muutenkaan ole mitenkään priima kunnossa. Uutta pyörää olinki jo kaipaillu ja lopulta mut vakuutettiin siitä, että maastopyörä on paras pyörä myös ihan yleispyöräksi.

Lopulta vuokrasin läskipyörän ja lähdin yhdelle yhteislenkille mukaan. 2,5 tuntia pitkin Järvenpään maastoa vakuutti mut siitä että maastopyöräily on törkeen siistiä. Olin kuitenkin harkinnut tavallista nakkirenkaista pyörää, fatbikella on huomattavasti helpompaa etenkin näin alottelijalle. Lähin käymään pyöräkaupassa kattelemassa valikoimaa ja sainkin testiin Trekin roscoe 9. Ehdin sitä testailemaan ja sain vielä eri runkokoonkin testiin ja kävin sitäkin testaamassa. Lopulta päädyin naisten mallisteen Trek roscoe 8, jossa on plussa renkaat eli ne on semiläskit. Ei ihan yhtä paksut kun fätissä, muttei yhtä ohkasetkaan kun perus nakit. Pyörä kulkee hyvin, mutta kuskilla on vähän parantamisen varaa. Vähän täytyy varmaan hienosäätöä tehdä, mm. jarrut kenties uusia jossakin vaiheessa.

Nyt ollaan muutama lenkki vedetty Leidi Trekin kanssa ja on toi kyl huippulaji! Välillä toi maastossa ajo on kyllä semmonen saatanan henkinen työmaa. Ku et mistään pääse yli, ympäri tai läpi, tekis mieli heittää koko pyörä metikköön (koska sehän on pyörän syy kun se ei kulje, ei mun) ja jatkaa kävellen. Mutta kun pääset eteenpäin ja yli esteistä jotka eka tuntuu mahdottomilta ni voi vitsi mikä fiilis ja flow siitä ajamisesta tulee!

Mä oon lähteny tähän homman ihan tyhjästä ja ilman et mulla on mistään mitään hajua. Oon seuraillut FB-ryhmiä ja lueskellu sieltä juttuja ja arvosteluja. Paras kommentti ensimmäisen pyörän hankintaan liittyen oli "Osta pyörä ja aja, sitten tiedät mitä pyörältä haluat." Tää oli aika hyvin sanottu ja tätä nyt lähdettiin toteuttamaan. Pyörään ostin samalla toisenlaiset polkimet, lampun, soittokellon ja juomapullotelineen. Niillä alkuun. Sit ku pysyn ees hetken tuol mettässä pystyssä ni vois harkita lukkopolkimiakin.

Asettelin ittelleni vähän tavotteitakin ja ilmoittauduin Tahko MTB:hen, joka on siis 30.6.2018. Naisten 45 kilometriä. Aika jees. Tavote on selvitä sieltä hengissä, mutta vähän aika tavotettakin asettelin itelleni mietin, että realistinen vois olla se kympin keskari vauhti eli ajamiseen menis 4,5h. Mutta kuitenkin haluisin tavotella 15 km/h keskaria, eli jos selviäis reitistä 3 tunnissa, niin olis se kyllä aikamoinen ittensä ylitys. Tosin kävin tähän väliin kattelemassa vähän noita tuloksia viime vuodelta. Nopein nainen tuolla reitillä oli ajanut 2:37 ja viimeinen oli maalissa ajalla 6:41. Ehkä näitä tavotteita voi tässä vielä miettiä tapahtuman lähestyessä ja kun ajaminenkin toivottavasti alkaa sujumaan vähän paremmin.