Mua on jo pitkään tehnyt mieli kirjotella tätä blogia. Nykyään ollaan jo vähän eritilanteessa kuin muutama vuosi sitten. Vuosi sitten yritin aloitella kirjottamista, mutta se jäi ainoastaan siihen pohdinta postaukseen. Nykyään mulla on eritavalla aikaa. Lapsilla on alkanut oppivelvollisuus ja he viettävät aamupäivänsä eskarissa, vaikka mulla olisi vapaata tai iltavuoro ja J tekee säännöllistä 8-16 duunia.
Kun bloggaamisen lopetin tai jätin tauolle yli pari vuotta sitten. Leevi ja Petra olivat reilu 3 ja 4 vuotiaita. Nyt Leevi täytti juuri 7 vuotta ja Petra 6 vuotta. Aika on mennyt ihan hirveetä vauhtia. Itte lähenen kolmeakymppiä, joka on aika shokeeraavaa sekin. Mun blogissa seurattiin aika paljon mun painon pudotusta. Olisi tietysti ihana kertoa että se paino on pysynyt poissa. Näin ei kuitenkaan ole. Muutettiin Järvenpäähän ja aloin kulkemaan töihin autolla, Jonnella alkoi työt ja lapset oli vielä pieniä. En osannut sovittaa liikuntaa enää normaaliin arkeen, enkä jaksanut enää liikkua ja herkut oli hyviö. Pikkuhiljaa se paino nousi ja nousi. Tiesin sen kyllä ja aina välillä yritinkin tehdä jotain sen eteen, silti en sen nousua pystynyt pysäyttämään. Työpaikka stressassi, taukoja ei pystynyt pitämään ja aloin syömään sillä tyylillä että sillä ruokamäärällä pärjäisi varmasti koko päivän. Sain työmatkalla paniikkikohtauksia ja hengenahdistusta, olin aivan loppu enkä jaksanut tehdä enää mitään. Elin ihan sumussa.
Lopulta olin pari viikkoa saikulla, josta otin kaiken irti. Pääsin hieman irti sumusta, hain uutta työpaikkaa useammasta paikasta. Pääsin haastatteluihin. Mennessäni haastatteluun nykyiselle työpaikallani mietin kuinka täydellinen se olisi. Kaikki natsas heti. Pomo on semmonen höpöttelijä, että en juurikaan päässyt haastattelussa ääneen, joten olin ihan varma etten paikkaa saanut. Mietin vaan että mitä helvettiä mä teen jos en tätä paikkaa saa? Noh joutukohan sitä viikon puhelua odottelemaan, mutta kyllä se oli mahtavaa kuulla saaneensta paikan. On kyllä ihan huippupaikka tämä nykyinen.
Tietenkin ajattelin että syömiset ja muut kun muuttuu säännölliseski ni painokin lähtee taas tippumaan. Mutta kun oot usemman vuoden vetänyt ihan vääristyneellä tavalla, ni on kyllä vaikee ymmärtää että enää ei tarvii ahnehtia, tauolle pääset parin tunnin välein, eli suuria määriä ei todellakaan tarvii tauolla mätätä. Meni lopulta yllättävän kauan että energia tasot lähti nousuun ja pääkoppa alko pelittämään.
Nyt ollaan siinä tilanteessa että pääkoppa on mukana ja paino on lähtenyt laskuun. Syyskuusta paino on tippunut noin kahdeksan kiloa. Olen löytänyt vähän omituisten tapahtumien kautta itselleni uuden harrastuksen. Olen miettinyt että ehkä kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa. Nyt tämä vuosi on vuosi jossa työstän lisää omaa pääkoppaani ja teen asioista itselleni. Näin ollen jaksan olla parempi äiti ja toivottavasti myös parempi vaimo.
Tää teksti nyt oli vähän tämmöstä kertailua tästä menneestä ajasta. Tästä voi sitten ehkä jatkaa tätä kirjoittelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)